Saavutettavuus opiskelijavaihdossa

Olin ajatellut lähteä Müncheniin koska kaupunki oli tuttu lomamatkoilta ja poikaystäväkin on siellä päin. Jyväskylän yliopisto järjesti tiedotustilaisuuksia, joissa aikaisemmin opiskelijavaihdossa olleet kertoivat kokemuksiaan. Kuulin hyviä arvioita Münchenin yliopistosta ja hain lisätietoa verkkosivuilta. Tärkeää oli myös oman ainelaitoksen ihmisten tuki ja rohkaisu. Varsinkin meillä saksan laitoksella vaihtoon lähtöön kannustettiin hyvin. Erasmus-vaihdosta oli sitten kokonainen tiedotuspäivä ja siellä oli vakuutusyhtiöiden, pankkien ja muiden tahojen asiantuntijoita kertomassa asioista. Tarvittavat lisätiedot ja apua hakemiseen sain kotiyliopistoni Erasmus-vastaavalta. Hiukan yllättäen ongelmaksi tuli, ettei kotikuntani sosiaalitoimi ollut valmis myöntämään avustusta liikkumistaidon ohjaukseen Saksassa. Perusteena oli, että koska asun ulkomailla, ei tukea voi maksaa. Miten pakollisen ulkomailla harjoittelun voisi muutenkaan tehdä? Asian käsittely jäi kesken, kun tuli aika lähteä. Satuin onneksi saamaan tukea liikkumistaidon ohjaajan palkkaamiseksi Sokeain ystävät ry:ltä. Opiskelun järjestelyihin liittyvä paperisota oli Erasmus-vaihdon osalta vähäisempi kuin itsenäisessä haussa. Saksassa tarvitaan oleskelulupa yli kolmen kuukauden oleskeluun ja luvan saamiseksi täytyy todistaa olevansa siellä kirjoilla yliopistossa.

Perillä oli tiedotustilaisuuksia vaihto-opiskelijoille ja oma tiedotustilaisuus uusille vammaisille opiskelijoille. Avustajaa ei ole käytettävissä, mutta yliopistolla on siviilipalvelusmies, joka tuottaa oppimateriaaleja ja muita palveluja. Suuremmista järjestelyistä voi mennä puhumaan erityiselle vastuuhenkilölle ratkaisun löytämiseksi. Olen käynyt tutustumassa myös paikalliseen näkövammaisten yhdistykseen, mistä sain erään toisen näkövammaisen saksan opiskelijan yhteystiedot. Hän on kertonut paljon hyödyllistä yliopistosta ja opettajista. Keskeisiä haasteita ovat olleet yliopiston valtavan suuri, sokkeloinen päärakennus ja metrolla kulkeminen. Olen myös joutunut hiomaan taitojani kuunnella autojen äänten perusteella, milloin valo on jalankulkijoille vihreä. Täällä ei ole äänimerkkejä läheskään kaikissa liikennevaloissa. Asun 7 kilometrin päässä yliopistosta opiskelijatalossa 14 neliön yksiössä. Asunnon saaminen on yllättävän vaikeaa. Minulla oli onnea, että sain pysyä samassa asunnossa, kun jatkoin opiskelua Erasmus-jakson päätyttyä. Tämän talon asukkaathan ovat jo tuttuja ja yhteistä toimintaa on satunnaisista yhteisistä paikallisruokatapahtumista talon omaan rugby-joukkueeseen asti. Yleensäkin täällä ollaan ystävällisiä ja aloitteellisia keskustelemaan. Metroasemilla kysytään, voisiko jotenkin auttaa, kerrostalon hississäkin tervehditään ja keskustellaan, mitä Suomessa ei satu niin usein. Vammainen opiskelija voi saada ilmaiset metromatkat ja junaliput Münchenin lähialueella sekä alennuksia erilaisista pääsylipuista hakemalla vammaistodistuksen. Jostain syystä todistuksen saaminen saattaa kuitenkin viedä aikaa, minä sain odottaa neljä kuukautta.

Opiskelun sisältöjen suunnitteluun Münchenin yliopistolla on tarjottavana paljon laajempi valikoima erilaisia kursseja kuin kotiyliopistolla, mutta samalla vaatimukset kokonaisuuden suhteen ovat tiukemmat. Kotimainen malli tuntuu jotenkin paremmalta. Opetus ja oppimateriaalit ovat sitä, mihin muutenkin olen tottunut. Monisteita on paljon, mutta pyytämällä saa opettajilta aineistot levykkeellä. Joitain tekstejä on saatavissa vain paperilla, mutta minulla on itselläni skanneri, jolla saan ne tiedostomuotoon. Nyt, kun olen opiskellut norjaa, ovat seminaariryhmät olleet pienempiä ja se on helpottanut osallistumista. Opintoni ovat hyvällä mallilla, vielä kesälukukausi ja seuraava vuosi niin onkin gradun aika. Kannustan lähtemään ja kokeilemaan!

Riikka Kannisto, München

Lukuisista sateistaan huolimatta, taian omainen Santiago de Compostela ei jätä ketään ulos sateeseen. Vanhakaupunki rock baareineen ja lämminhenkisine ihmisineen on parasta Santiagoa. Santiagosta ei voi sanoa liikaa ylisanoja. Tapa, jolla ihmiset ovat vapaita saa kyllä juurtuneimmankin ”aamulla pitää mennä töihin ja kahdeksalta nukkumaan” ihmisen kokemaan uutta. Kauneutensa lisäksi Santiago lumoaa ihmisten avoimuudella. Toki tähän täytyy sanoa että Santiagossa ihmiset vastaavat avoimuuteesi ja vilpittömyyteesi mielenkiinnolla. Santiago onkin oiva paikka saada aikaan uskomattomia ihmiskohtaamisia, kunhan muistaa olla aidosti ihminen toisten ihmisten kanssa. Kaikille on tarjolla kaikkea niin ihmisissä kuin paikoissa. Tähän kohtaan suuntaan myös kritiikkini ihmisille, jotka sanoivat ennen vaihtoani, että ”Santiago on mäkinen ja lähes mahdoton kulkea pyörätuolilla.” Ainut mahdottomuus, jonka minä tässä näen, on heidän ennakkoluuloissaan ja valmiiksi tietävissä mielissään, joissa ei ole kokemusta olla oikeasti pyörätuolissa.

Toisin sanoen minun velvollisuuteni on tässä kohtaa rohkaista myös pyörätuolia käyttäviä ihmisiä kokemaan se uskomaton vapaus, jonka Santiago ja sen ihmiset voivat sinulle tarjota kunhan itsekin olet avoin etkä rakenna valmiiksi kerrotusta mäestä ongelmaa. Se on vain mäki, jonka ihmiset ovat rattaillaan ylittäneet kautta ajan. Ihmiset kyllä auttavat ja toisekseen Santiago ei ole niin iso kaupunki, ettei läheltä löytyisi oivaa kierto reittiä. Yksittäinen hauska tapaus sattui ensimmäisinä päivinä, kun olimme ystäväni kanssa Barcelonassa( myös liikkuminen yksin tuolilla julkisilla välineillä on täysin mahdollista.) Olimme menossa bussiin, tuosta matalapohjaisesta bussista tuli esiin hidas superliuska joka äänteli: ”öööööööiiiiiiööö” Sitten se liuska juuttui ja odoteltuamme tovin kaverini tekniikan miehenä painoi bussin kyljessä olevaa nappia. Se oli suoraan kuin se kuuluisa itsetuho nappi 80-luvun space-elokuvasta: linkusta lähti ilmat pihalle ja se jäi toviksi siihen. Tässä välissä olimme siirtyneet linkun sisäpuolelle , koska vaistomainen reaktio niin kertoi.

Hauskojen katseiden kylvyssä nautiskelimme ensimmäisestä suosiostamme espanjassa samalla kun linja auto oli muuttunut hetkessä tuoksi 80-luvun alukseksi joka sinkoili salamana Barcelonan yökatuja pitkin puolelta toiselle.

Ja niistä opinnoista riittäisi paljonkin kerrottavaa , koska niissä on tavallaan se pieni ristiriitaisuus , joka Galiciassa ja ehkä myös emo-espanjassa vallitsee vapauden ja elämän sääntöjen välillä. Varaa aikaa kun asioit opiskelunmerkeissä. Kursseille mennessäsi tarvitset monta kuvaa ja selitystä siitä mitä haluat , mutta rauhassa ja uudesta maailmasta nauttien niin kyllä ne kurssitkin lopulta läpi menevät. alkeiskielikurssilla vaihtareista koottu luokka laulaa kun itsetietoinen opettaja toistaa samoja juttuja päivästä toiseen eli kieli taottiin naulalla ja vasaralla päähän, vaikkei se minulla siellä pysynytkään tällä opetusmetodilla. Koulun penkkien eroavaisuudesta, esimerkkinä mainittakoon luokan eteen joutuminen kun opetusmetodi hymyilytti, mutta kuinka moni poika on ollut yliopistossa luokan edessä rangaistavana etelän mailla? Eli otin vain kokemuksena tämänkin. Edelleen uskon että rangaistus oli täysin ansaittu ja taas toisaalta kyseessä saattoi olla tilanteen tulkitsemisongelma. Opin kyllä kielen ,mutta minulle itselleni toimi parhaiten ihmisten kanssa puhuminen, heidän maailmassaan oleminen heidän ehdoillaan. Näin sain myös jotain arkikielestä , joka tulee ihmisten tavasta elää. Kaikki kirjat eivät välttämättä tätä arkea löydä. Tietysti jokainen valitkoon tyylinsä; kadulta tai kirjasta.

Kielikurssien ollessa ajoittain tiukkoja (ei läheskään aina) Oma lukunsa on filosofian laitoksemme, jossa iloiset pojat ja tytöt ottavat sinut ilomielin vastaan. Ehkä parhaiten espanjalainen tai Galicialainen opiskelu kulttuuri aukeaa sinulle omalla laitoksellasi, jossa pääset kohtaamaan alasi ihmiset, jotka ainakin minun tapauksessa olivat avoimia avuliaita ja kaikkea sitä mitä Santiagon ihmisiltä voi odottaa ihmiskohtaamisissa. Paluu Suomeen voi olla todella surullinen ja masentava kokemus.

Asuin Fonsecalla Alameda-puiston vieressä. Paikkani sinne sain sairauteeni vedoten ja niin minulla olikin valmis asunto, ilman etsintöjä kun Santiagoon menin. Santiago täynnä vuokralle ilmoituksia niinpä asunnon saaminen ei ole ongelma.

Fonsecalla ilmeisen hyvä vuosikerta toisia vaihto-opiskelijoita ja paikallisia pitivät huolen siitä että menoa riitti ja yksinäiseksi en aikaani tuntenut. Alakerrassa on kahvio, jossa on mahtava palvelu ja ystävällisiä ihmisiä unohtamatta. Jos pitää jalkapallosta tai filosofiasta, niin tämä paikka kannattaa muistaa aamukahvia tai ilta kaljaa miettiessäsi.

Tästä päästäänkin asiaan eli ne meno paikat Santiago ja etenkin vanhakaupunki on pullollaan uskomattomia rokkibaareja. Niistä mainitsen a reixan oma vakiopaikkani vanhassa kaupungissa, Jossa 60-70 luvun hippielämä ja rock kohtaavat.

Parasta kuitenkin paikassa ovat ihmiset jotka mielestäni kuvaavat Santiagoa mainiosti: ystävällisiä ja vapaita. Juttu, jonka minä koin on siinä että aitous palkitaan niin a reixassa kuin muuallakin Santiagoa. Nämä ovat sellaisia asioita , joita on vaikea selittää, ovathan ne niin syvällä minussa ja toisaalta kaikille meille toimii se oma ainutlaatuinen tapa kohdata toiset ihmiset ja toinen maailma Toinen baari on Tourutolo , Hieman kuin olohuone ja ihmiset oikein mainioita vipeltäjiä. Enempi keskustelupaikka. Saat myös ruokaa ja internet yhteyden kotimaahan jos ikävä routaa pääsee yllättämään. Tämän lisäksi lukuisat tapas paikat, joissa ostamalla juoman saat pientä syötävää, kannattaa kokea .Jos joulusaunaan mielit niin sauna löytyy vanhankaupungin takaa uimahalli/urheilukeskuksesta.

Ei minulla ole enempää sanottavaa, ei ole oikeastaan enää asioita joita voisin paperille kirjoittaa Santiagosta ja ihmisistä siellä. Kukaan ei niitä kuitenkaan ymmärtäisi ja siinä onkin se juttu, jonka haluan vielä välittää: avoimuus. Jokaisella meillä jotka Santiagoon tai muualle mennemme, on varmasti oma seikkailu monine merkityksineen ja löytöineen. Siksi kokemuksen umpeen kirjoittaminen olisi tyhmää. Mene ja nauti ajastasi Santiagossa!